Eilen aamupäivällä Facebookini räjähti. Syynä ei ollut Ilta-Sanominen uutisointi yhteisöpalveluun tällä viikolla käyttöön otetuista tykkäysnapeista tai kuvakommentointi Marianne Kallion uusista 1,5 litran rinnoista (”1,5 litraa, kuvitelkaa!”), vaan Perussuomalaisten Nuorten tiedote samana päivänä lanseeraamastaan #tyttö_poika –sukupuolikampanjasta. Tiedotteen keskeisenä sisältönä pyrkii ilmeisesti olemaan sukupuolivallankumous, jonka tarkoituksena on lopettaa ”sukupuolten kyseenalaistaminen” nuorten hämmentämiseen vedoten. Samalla kerrotaan, kuinka jokainen on saanut sukupuolen jo syntymässään, eikä tätä plastiikkakirurgialla korjata. Feminismin teilaaminen on olennainen osa sisältöä, totta kai.

Koska teksti sisältää suunnattoman määrän ristiriitaisuuksia ja suoranaisia asiavirheitä, on mielestäni tärkeää avata niitä hieman. Lähdetään liikkeelle asiasta, joka jokaisen feminismiä tästä asemasta ja näin voimakkaasti kritisoivan tulisi lähtökohtaisesti tietää, eli feminismin määritelmästä itsestään. On hyvin todennäköistä, että jopa kaksi itsensä feministiksi mieltävää yksilöä voivat saada termin rajaamisesta kiivaan keskustelun aikaiseksi. PS-nuorten tiedotteessa mennään kuitenkin vikaan heti alkukappaleessa kertomalla feminismin pyrkivän kyseenalaistamaan sukupuolet. Näin yksioikoista selitystä tuskin kukaan feministiksi itsensä mieltävä allekirjoittaisi.

Itselleni feminismissä yksi tärkeimpiä ajatuksia on nimenomaan sukupuoliin liitettyjen valtarakenteiden, odotusten ja uskomusten kyseenalaistaminen. Sen sijaan, että sukupuolisuus pyrittäisiin kokonaan häivyttämään tai maailma jaettaisiin kahteen toisensa poissulkevaan joukkoon, on oleellista oikeus voida sukupuolestaan riippumatta tavoitella ja saavuttaa mitä vain haluamiaan asioita, liittyivät ne sitten työhön, politiikkaan tai esimerkiksi perheen perustamiseen. Suomestakin löytyy suuri joukko ihmisiä (ks. Helsingin Sanomien Kuukausiliite 3.1.2016), jotka kärsivät tästä karkeasta luokittelusta päivittäin.

Tyttö/poika –jaottelun lisäksi on itsensä tytöksi kokevia poikia, pojaksi osittain itsensä tuntevia tyttöjä, maskuliinisia naisia, maskuliinisuuden vaatimuksien kanssa kipuilevia miehiä, stereotyyppisen feminiinisiä naisia ja niin edelleen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Näistä ryhmistä ääneen puhuminen on tärkeää, jotta jokaisella olisi tilaa olla juuri sellainen kuin on ja toteuttaa omaa koettua sukupuolisuuttaan omalla ainutlaatuisella tavallaan ilman rajoitteita. PS-nuoret pyrkivät tiedotteellaan tekemään sukupuolivähemmistöjen eteen tehdyn työn merkityksettömäksi ja turhaksi.

Toisin kuin tiedotteessa väitetään, sukupuolineutraalissa yhteiskunnassa (vaikka nykyään parempi olisikin puhua ennemmin sukupuolisensitiivisyydestä yhteiskunnassa) tyttöjen ja poikien ei pidä olla kiinnostuneita samoista asioista, vaan tytöille ja pojille mahdollistetaan erilaisista, omalle biologiselle sukupuolelleen perinteisesti poikkeuksellisiksi mielletyistä asioista pitäminen ja näiden kiinnostuksen kohteiden toteuttaminen. Suuntautuminen johonkin toimintaan ei synny automaation kautta jostain irrationaalisesta syystä, vaan kulttuurisesti perinteistä sukupuolta uusintavan kasvatuksen tuloksena. Luulisi, että Anttilan lelukuvastokohua (ks. esim. Yle 23.11.2015) seuranneesta keskustelusta tämäkin olisi jo tullut selväksi, mutta kerrataan vielä: tyttöä tai poikaa ei pakoteta leikkimään jollain perinteisen sukupuolinorminsa vastaisella leikkikalulla, tai vastaavasti sysätä balettitunneista haaveilevaa pikkutyttöä ulkojäille viittä kertaa viikossa. Sen sijaan lapselle tarjotaan ja tehdään helposti saavutettavaksi vaihtoehtoisia leikkimisen tapoja ja harrastuksia, siitä huolimatta että ne olisivat edelleen yleisesti mielletty joko tyttöjen tai poikien tekemisiksi.

Tiedotteessa Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkysen viittamaan peruskoulujen oppimisympäristöjen monipuolistamiseen ja poikien heikompaan koulumenestykseen puuttuminen taas ovat äärimmäisen kannatettavia asioita. Tässäkin lähtökohtana voivat tosin olla jotkin muut kuin sukupuolten väliset synnynnäiset erot. Nykyisellä koulujärjestelmällämme on edelleen erilaiset odotukset siinä, mitä tyttöjen ja poikien kuuluu koulussa osata.

Kun tytöiltä odotetaan koulussa kiltteyttä, hiljaisuutta ja kielellistä lahjakkuutta, ovat poikiin kohdistuvat odotukset näissä hyvin toisenlaiset. Matematiikassa pojat taas pärjäävät läpi peruskoulun tyttöoppilaita paremmin, kuten heidän odotetaankin pärjäävän. On myös todennettu, että tietynlainen tytöille ominaiseksi mielletty käytös vaikuttaa korottavasti koulussa annettaviin arvosanoihin. Oleellista onkin tiedostaa, että niin vanhempien kuin opettajienkin tyttö- ja poikalapsiin kohdistamat vaatimukset vaikuttavat vahvasti lapsen ja nuoren kyky- ja älykkyyskäsityksiin ja näin myös pyrkimyksiin menestyä jollain tietyllä elämän osa-alueella.

Jotain hyvää tekstistä kuitenkin myös löytyy. Koska käsitteistö on selvästi vähintäänkin hataralla pohjalla, on tiedotteeseen lipsahtanut asiayhteydestä irrotettuna kannatettaviakin asioita. Esimerkiksi sukupuolten väliseen tasa-arvon ideologiaan pohjautuva feministiverkosto TASAN! ehti jo ottaa tekstin virkkeen ” Itsensä kieltämisen sijaan jokainen voi olla ylpeästi sitä, mitä on” omiin nimiinsä ja toivottaa Perussuomalaiset Nuoret mukaan feministiseen toimintaan. Ihmisoikeusjärjestö Setan nuorisotoimikunnan jäsen otsikoi oman sukupuolikampanjaa kritisoivan blogitekstinsä samaisella lausahduksella.

Keskustelu aiheesta on siis vähintäänkin tervetullutta. Sitä paitsi, kuka tietää; ehkä kohun ja siitä virinneen debatin seurauksena osa Perussuomalaisistakin Nuorista päätyy tarkastelemaan kriittisesti omia uskomuksiaan ja mahdollisesti päivittämään niitä. Ainoastaan tiedon ja asiapitoisen argumentoinnin lisäämisen kautta on mahdollista siirtyä kohti hyväksyvämpää yhteiskuntaa, jossa jokainen voi olla ja tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa.

12788251_10153911298236665_1726112345_n

Maria Jauhiainen

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto