Armomurha. Laupeuskuolema. Kuolinapu. Avustettu itsemurha.

Näkökulmasta riippuen eutanasia (eu-thanatos on kreikkaa ja tarkoittaa hyvää kuolemaa) on näitä kaikkia. Voimakkaita tunteita herättävä eutanasia jaetaan tavanomaisesti passiiviseen (hoitamatta jättäminen, kivunlievitys, saattohoito) ja aktiiviseen (esimerkiksi tappavan lääkeannoksen antaminen) eutanasiaan, joista yleisesti vain jälkimmäistä pidetään epäeettisenä. Muun muassa Maailman lääkäriliitto on ottanut kielteisen kannan aktiiviseen eutanasiaan. Monella on tosin vaikeuksia nähdä mitään eettistä siinä, että potilaan pyynnöistä huolimatta tätä pidetään hengissä vain kipuja lievittäen. Onhan potilas itse paras henkilö riittävän kivunlievityksen arvioimiseen tai sen riittämättömäksi toteamiseen.

Kristinuskon, juutalaisuuden ja islaminuskon piirissä eutanasiaa ei ole perinteisesti hyväksytty. Idän filosofioissa suostumukseen perustuva eutanasia on sen sijaan sallittu, mikäli surmaamistaan pyytävä henkilö on ollut parantumattomasti sairas. Euroopassa vasta yksilön vapaan tahdon ensisijaisuuden puolesta puhuneet valistusfilosofit lämpenivät hiljalleen myös ajatukselle eräälle kaikista perustavanlaatuisimmista kuviteltavissa olevista vapauksista: oikeudesta päättää omasta elämästään ja kuolemastaan.

Yksiselitteiseltä kuulostava suostumus on eräs lääketieteen etiikan ja juridiikan tulkinnanvaraisimmista käsitteistä. Moni pelkää, että erityisesti vanhuksia painostettaisiin eutanasiaan joko yhteiskunnan tai omaisten hoitokustannusten minimoimiseksi taikka muhkean perinnön toivossa. Toisaalta, väärinkäytön mahdollisuus on myös kaikissa muissa lääketieteellisissä toimenpiteissä. Viranomaiset arvioivat päivittäin suostumusten aitoutta ja punnitsevat eri tahojen intressejä esimerkiksi maistraateissa ja käräjäoikeuksissa vanhusten, sairaiden tai muuten itsestään huolehtimaan kykenemättömien toimintakelpoisuutta holhoustoimilain nojalla rajoitettaessa. On selvää, että pelkkä allekirjoitus lomakkeessa ei ole riittävä suostumus eutanasiaan.

Eräitä vaikutusvaltaisimpia ja kovaäänisimpiä eutanasian vastustajia ovat terveydenhoitoalalla työskentelevät ja heistä erityisesti lääkärit, joiden tehtävänä eutanasian suorittaminen olisi. Lääkärien huoli on ymmärrettävissä: vaikka toinen sitä pyytäisikin, ei ole helppoa kuvitella parantamisen ammattilaiselle henkisesti raskaampaa tehtävää kuin potilaansa surmaaminen.

Työntekijälle suotavassa oikeudessa kieltäytyä työtehtävistään on sama ongelma kuin taannoin kätilöille vaaditussa oikeudessa kieltäytyä aborttien tekemisestä. Julkisessa keskustelussa tuota oikeutta vastaan argumentoitiin huomauttaen, että abortin suorittaminen kuuluu olennaisena osana kätilön työtehtäviin. Samalla epäiltiin myös, että asiasta tehdyn kansalaisaloitteen tosiasiallisena tavoitteena olisi ollut abortin tekemisen vaikeuttaminen.

Politiikka on kompromisseja. Jos Suomeen saataisiin vihdoin oikeus eutanasiaan Lääkäriliitonkin siunauksella edes sillä ehdolla, että yksittäiset lääkärit voisivat halutessaan kieltäytyä sen suorittamisesta, kokonaisuudessaan ihmisten mahdollisuudet itsemääräämisoikeutensa käyttämiseen paranisivat huomattavasti. Näin on toimittu pitkään myös muissa eutanasian sallivissa maissa, kuten Hollannissa. Terveyspalveluiden järjestämisvastuussa olevan tahon tulisi pitää henkilöstöpolitiikallaan huolta siitä, että kenenkään oikeus hyvään kuolemaan ei jäisi toteutumatta.

Oskari

Oskari Korhonen