Miltä näyttää europarlamentin täysistuntosalissa? Entä miten tehdään puolueen piirijärjestön viestintäsuunnitelma? Mitä tapahtuu, kun valtava joukko vihreitä ympäri maailmaa kokoontuu Tampereella? Mitä puuhataan Savo-Karjalan vihreiden syyskokouksessa?

Näitä kysymyksiä en olisi edes osannut esittää viime lokakuussa aloittaessani työkokeilun Savo-Karjalan vihreillä Joensuussa. Nyt, puoli vuotta myöhemmin ja lukuisia kokemuksia rikkaampana, uskallan väittää osaavani vastata näihin ja muutamaan muuhunkin piirijärjestön parissa työskentelyyn liittyvään kysymykseen.

Voin myöntää, että tietämykseni poliittisen puolueen toiminnasta käytännössä ennen työkokeilua ei mieltä hivellyt – minulla ei ollut hajuakaan, mitä Vihreiden toimistolla Joensuussa oikein tapahtuu. Siksipä ajattelin työkokeilun olevan loistava tilaisuus päästä seuraamaan läheltä paikallistoimintaa ja kaikkea mitä se pitää sisällään. Minun täytyi lähteä perusteista liikkeelle: en ollut esimerkiksi koskaan tullut ajatelleeksi, että Savo-Karjalan vihreillä ei piirijärjestönä ole ollenkaan jäseniä, vaan ainoastaan jäsenyhdistyksiä.

Vaikka lähdinkin toimintaan mukaan suhteellisen keltanokkana, en jäänyt yksin. Oli helpottavaa huomata, ettei minun tarvinnut tietää kaikesta kaikkea. Noviisiudestani huolimatta pääsin mukaan ainutlaatuisiinkin tilaisuuksiin: kun olin ollut kuukauden työkokeilussa, osallistuin Euroopan vihreiden valtuuskunnan kokoukseen Tampereella. Valtuuskunta on Euroopan vihreiden ylin päättävä elin, eli vähän kuin puoluekokous. Istuessani samassa ringissä Pohjois-Irlannin vihreiden puheenjohtajan ja entisen kreikkalaisen ministerin kanssa mietin, mihin sitä oikein olinkaan päätynyt. Oli jännittävää matkustaa toiselle puolelle Suomea tapahtumaan, josta en tuntenut ketään etukäteen. Tästä huolimatta olen harvoin saanut tuntea sellaista inspiroivaa yhteenkuuluvuutta, mitä tuolla koin: kun ihmiset eri puolilta maailmaa kokoontuivat samaan saliin yhteisen aatteen ääreen, olin varma että tulevaisuudessa on myös toivoa.

Euroopan vihreiden valtuuskunnan kokouksen avasi Vihreiden kansanedustaja Iiris Suomela.

Valtuuskunnan kokouksesta ei ollut ehtinyt vierähtää kuukauttakaan, kun matkustin muiden Savo-Karjalan vihreiden kanssa Euroopan parlamenttiin Brysseliin meppi Heidi Hautalan kutsumana. Tutustuessamme parlamentin toimintaan pääsin verestämään muistojani lukion yhteiskuntaopin tunneilta. Euroopan unioni voi tuntua helposti kovin etäiseltä, mutta parlamentin arki avautui ihan eri tavalla, kun sitä pääsi seuraamaan paikan päältä. Olenkin kiitollinen siitä, että olen päässyt seuraamaan vihreää toimintaa aina pienistä paikallisyhdistyksistä Euroopan tasolle.

Savo-Karjalan vihreitä vierailulla EU-parlamentissa.

Työkokeiluni ei kuitenkaan ollut pelkkää reissaamista ja poliitikkojen tapaamista. Yksi tärkeimmistä tehtävistäni oli piirin viestinnän kehittäminen ja tekeminen. Toteutimme syksyllä viestintäkyselyn, jonka pohjalta aloimme kehittää viestintäsuunnitelmaa.

Tästäkään ei haasteita puuttunut. Yhtenä kysymyksenä oli se, miten viestinnästä saisi sujuvaa kahden maakunnan kokoisessa piirissä ilman, että se veisi liikaa resursseja vapaaehtoisilta. Jäsenten kehitysideoihin perehtyessäni törmäsin aivan samanlaisiin tuntemuksiin, mitä olin itsekin toimintaan tullessa kohdannut ja joita vieläkin ajoittain pulpahtelee pintaan. Kunnallispolitiikasta tai ylikunnallisesta luottamushenkilötoiminnasta ei löydy tietoa läheskään niin helposti kuin vaikkapa eduskunnan toiminnasta. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö ihmisiä kiinnostaisi seurata, mitä lähellä tapahtuu – jossain kohdassa tiedonkulku vain katkeaa. Kuinka moni osaisi vaikkapa sanoa, mitä Pohjois-Karjalan maakuntahallituksessa on viimeksi tehty? Tähänkin tarvittaisiin paikallisia luottamushenkilöitä kertomaan, mitä päättäjien pöydissä oikeasti puuhaillaan – pelkkää pöytäkirjaa tihrustamalla oleellisen ymmärtäminen on huomattavasti vaikeampaa. Toivonkin, että kehittämämme viestintäsuunnitelma kantaisi tulevaisuudessa hedelmää ja kunnallispolitiikan sekä paikallisyhdistysten kuulumiset löytäisivät tiensä piirin eri viestintäkanaviin.

Minulle henkilökohtaisesti työkokeilu toi uusien, antoisien kokemusten lisäksi myös paljon itsetutkiskelun aihetta. Tilanteet, joissa koen olevani tietämätön ja joiden toimintamalleja en vielä tunne, huitelevat reippaasti epämukavuusalueeni puolella. Alussa kaikki oli melkeinpä turhauttavan uutta, mutta siinä ei auttanut mikään muu kuin kysellä aktiivisesti ja loikata niin sanotusti syvään päätyyn. Tämä ei olisi tietenkään onnistunut ilman avointa ja vastaanottavaista ilmapiiriä, joka Savo-Karjalan vihreiltä löytyy. Haluaisinkin omalla esimerkilläni näyttää, että toimintaan mukaan lähteminen ei lopulta ole ollenkaan niin pelottavaa kuin miltä se aluksi vaikuttaa: jokainen on tervetullut mukaan juuri omista lähtökohdistaan, ja apua kyllä saa.

 

Joensuulainen Anna Anttila oli Savo-Karjalan vihreillä työkokeilussa puoli vuotta lokakuusta 2019 maaliskuuhun 2020.