Kirjoitus on julkaistu Warkauden lehdessä 5.6.2007

Jyrki Katainen on ohjastanut hallitusta 0-maksuluokan poistamiseen. Useilla kokoomuslaisilla on viehtymystä keskustella myös subjektiivisen päivähoito-oikeuden lopettamisesta.

Subjektiivisen päivähoito-oikeutta tarkastellaan yleisesti vanhemman oikeutena viedä lapsensa hoitoon. Mutta se tarkoittaa lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen. Keskustelua leimaavat usein ennakkoluulot ja olettamukset. Vedotaan vanhempiin, jotka kasvatusvastuuta pakoillen vievät lapsia hoitoon, vaikka itse ovat kotona. Joidenkin mielestä työttömät työnhakijat ovat velvollisia hoitamaan lapsensa kotona. Usein esille nostetaan oikeutettu ajatus, että lapset tarvitsevat enemmän aikaa vanhempiensa kanssa. Mutta meidän pitää pikemmin syyllistää ylikiihkeitä työmarkkinoita, jotka vievät vanhempien ajan ja imevät tehokkaasti voimavarat. Työelämän ulkopuolelle joutuminen on työnsankarien yhteiskunnassa itsetuntoa vaurioittavaa. Vähintäänkin lievä masennus on tällöin yleistä, ja monet työttömät kokevat, että lapselle on hyvä antaa virikkeitä päivittäin myös kodin ulkopuolelta. Se voidaan tulkita pahalla tahdolla vastuuttomuudeksi, hyvällä taas vastuullisuudeksi.

Anna Väinälän selvityksen mukaan kotona olevien vanhempien päivähoidon tyypillisiä syitä ovat erityislapsen hoito kotona sisaruksen ollessa päivähoidossa, opiskelu, pätkätyö, vanhemman pitkä sairasloma tai se, että vanhempi on eläkkeellä. Suurimpia ryhmiä ovat maahanmuuttajaperheiden, työttömien ja hoitovapaalla olevien vanhempien lapset. Maahanmuuttajaperheiden kannalta kokopäivähoito on viimeisen päälle perusteltua kotouttamisen vuoksi.

Taustalla on usein pätevät perustelut sille, miksi lapsi on hoidossa. Siksi tuntuu oudolta kuunnella puheita, kuinka subjektiivinen oikeus ”kannustaa vanhempia jättämään kasvatusvastuunsa päivähoidon harteille”. Tilastot ja tutkimukset eivät tue tätä, yksittäistapausten perusteella on vain helppo yleistää. On helppo syyttää sellaisia, jotka kuuluvat perin marginaaliseen joukkoon. Ihmisiä, jotka pätevästä syystä vievät lapsensa hoitoon, ei pitäisi nöyryyttää hyvin pienen mahdollista palvelujärjestelmän väärinkäyttöä harjoittavan vähemmistön takia, jos tällaista ryhmää on edes ylipäätään olemassa.

Kysely tehtiin hoitohenkilökunnalle, joten vanhempien näkökulma selvityksestä jäi puuttumaan. Tämän vuoksi kyselystä puuttuu ensi käden tieto vanhempien tilanteesta. Suurin osa esim. äitiys- tai hoitovapaalla olevista hoitaa lapset kotona. Ongelma on, ettei hoitopaikan pysyvyyttä voida taata. Tällöin käy, että äitiys-, hoito- tai vanhempainloman ajaksi hoitopaikka varataan, jotta lapsi voidaan viedä tuttuun hoitopaikkaan takaisin.

On tärkeää, että Suomessa säilyy päivähoito, johon osallistuvat niin vasemmistoliittolaisten kuin kokoomuslaistenkin lapset, siksi päivähoitoa ei tulisi tehdä rikkaillekaan ylettömän kalliiksi. Tämä sitoo kaikkia suomalaisia yhteen rakentamaan yhteistä parempaa palvelujärjestelmää. Suomessa ei tarvita erikseen ”menestyvien” perheiden hoitopaikkoja. Meillä päivähoito kohtelee perheitä samanarvoisesti, hyvä niin.

Mutta suurin huoli pitää olla toki heikoimmassa asemassa olevista. Nollamaksuluokan poisto vaikuttaisi juuri heihin. Ryhmään kuuluu mm. yksinhuoltajaäitejä, opiskelijoita ja pätkätyöläisiä. Katainen haluaa nostaa kaikkia päivähoitomaksuja. Tällöinkin köyhien ja keskituloisten maksut nousevat eniten, kun sitä suhteuttaa vapaasti käytettävissä olevaan rahamäärään.

Tässä kohdin juuri pienituloiset joutuvat tämän uudistuksen maksumiehiksi. Veronkevennykset maksatetaan aivan vääristä kukkaroista. Se, että tulevaisuudessa tiettyyn sosio-ekonomiseen ryhmään kuuluvat vanhemmat määrätään anomaan tukea lapsensa hoitoon, on eettisesti kestämätöntä.

Uudistuksen vaikutus välillisten kustannusten nousuun esimerkiksi lastensuojelumenoissa olisi kurja. Erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien lapsien tulisi saada käydä päivähoidossa, jossa sosiaalinen kontrolli voidaan nähdä heidän hyvinvoinnin turvaajana. Koulutettu henkilökunta on lapsen turva, varsinkin, jos vanhempien kyky toimia vastuullisena vanhempana on tilapäisesti heikentynyt. Subjektiivisen oikeuden rajaaminen voi johtaa siihen, että vanhempien ollessa kyvyttömiä toimimaan byrokratian mukaan lapset ovat vaarassa joutua syrjäytymiskierteeseen.

Kaavaillut uudistukset ovat myös uhka tasa- arvolle. Nainen voi jäädä taloudellisesti heikoille, jos lasten ollessa pieniä hänen elämänsuunnittelunsa ja opiskelumahdollisuudet evätään. Tämä saattaa aiheuttaa sen, että nainen tulee taloudellisesti täysin riippuvaiseksi miehestään. Opiskelut ovat kiinni siitä, miten mies on niitä valmis tukemaan. Tällä on vaikutusta naisen tulevaisuuteen ja sitä kautta myös lasten hyvinvointiin, erityisesti jos elämässä tapahtuu jotain yllättävää. Toinen vaihtoehto, että lasten hankinta siirtyy jonnekin epämääräiseen tulevaisuuteen, ei ole kenenkään kannalta hyvä.

Meidän on mietittävä mistä haluamme veronkevennykset maksettavan. Tämä ei ole oikea paikka säästää. Juuri ne, jotka eniten tukea tarvitsevat, joutuisivat tässä maksumiehiksi.

Subjektiivinen oikeus tulee säilyttää, mutta sen sisältöä on kehitettävä. Sitä on kehitettävä joustavammaksi ja erilaisiin tarpeisiin vastaavaksi.

Suvi Suutarinen
Pohjois-Savon vihreiden pj.
Varkaus

Raimo Tuomainen
Vihreiden puoluevaltuuskunnan vpj.
Kuopio